Etusivu › Asiat

Mikroblogit

Kirjoittanut Tuntematon Ma, 09/11/2009 - 09:35.

Mikroblogit

Oppimistavoitteet

  • Tutustumme mikrobloggaamiseen
  • Tiedämme joitain mikroblogien hyödyntämistapoja

Kurssi on lähtenyt hyvin käytiin ja olemme päässeet ainakin osittain jyvälle siitä, mitä bloggaaminen on. Olemme siis havainneet, että blogikirjoitukset ovat perusluonteeltaan henkilökohtaisia ja epämuodollisia kirjoituksia ajankohtaisista aiheista, yleensä suunnattu jollekin tietylle lukijapiirille. Voisitko kuvitella kirjoittavasi jopa kymmeniä, vain tekstiviestin pituisia blogikirjoituksia päivittäin? Absurdi ajatus! Mutta kuten niin monet muutkin absurdiudet, tämäkin on suosittu ilmiö nykyaikaisessa internetissä ja sitä kutsutaan mikrobloggaamiseksi.

Keskeisin ja uutislehdissäkin monesti esitelty mikrobloggauspalvelu on Twitter. Kaikessa yksinkertaisuudessaan Twitter on nauha pieniä kirjoituksia, aikajärjestyksessä. Kirjoitusten pituus on todellakin rajattu, yhden tweetin (suomeksi näkee toisinaan käytettävän liverrys?) maksimipituus on 140 merkkiä. Mitä tähän saa mahtumaan? Ei paljoakaan, ja juuri se on homman juju. Yhden kirjoituksen julkaisukynnys on matala, eikä kirjoitusta munita tuntikaupalla. Yksittäisen tweetin merkitys on olematon, merkitys muovautuu kun twiittejä kirjoitetaan paljon ja usein ja niitä kirjoittavilla ihmisillä on jonkinlainen käsitys toistensa mielenkiinnon kohteista. Mikrobloggaamisesta on vaikea (kenties mahdoton) innostua, ellei sitä tee itse. On toki tunnustettava, että jotkut eivät kertakaikkiaan innostu koko asiasta, riippumatta siitä kokeilevatko vaiko eivät.

Pelkkä mikroblogin näkeminen voi arpeuttaa ihmissielua pysyvästi, ellei ole jo sisäistänyt ettei millään voi lukea kaikkea. Kirjoituksia valuu näkymättömiin ruudun alalaidasta ja uusia tulee koko ajan lisää. Kirjastolaisille tämän ei periaatteessa pitäisi olla ongelma, olemmehan jo kirjapainotaidon ajoista asti eläneet informaatioympäristössä, jossa tuotetaan enemmän julkaisuja kuin millään pystymme lukemaan. Tietenkin sanomalehdet, blogit ja ehkä myös 23 asiaa -kurssin chatit tai muut vilkkaat pikaviestimet muistuttavat tästä meille jatkuvasti. Hengitä syvään – ei kukaan muukaan lue kaikkia mikroblogikirjoituksia. Tuttavien valinta vaikuttaa siihen kuinka paljon uusia viestejä itselle tulee ja lisäksi se, seuraako jotain hakuja.

Jos olet Facebookissa, sinulla on takuuvarmasti lukuisia mikrobloggaavia tuttavia ja kuulut todennäköisesti itsekin tähän joukkoon jota jostain syystä viehättää kertoa pieniä juttuja elämästään (ja myös toisten elämästä ;) Facebookin statusviestit ovat mikrobloggaamista ja status-toiminto tuli keskeiseksi osaksi Facebookin uutta ilmettä reilu vuosi sitten, kun näytti ilmeiseltä että Twitter oli osunut kultasuoneen. Facebook halusi saman toiminnon ja nyt suuri osa Facebookin käyttämisestä pyörii statuspäivitysten ja niiden kommentoinnin ympärillä. Tarkemman katsauksen Facebookiin luomme hiaman myöhemmin.

Kavereidensa Facebook-statuksiin voi jättää kommentteja, samoin Qaikussa ja muissakin mikrobloggauspalveluissa. Niissä käytävän keskustelun rakenne muistuttaa blogeja, eli ensin on jonkinlainen keskustelunavaus ja sitä mahdollisesti seuraa kommentointia. Twitter on sikäli poikkeuksellinen, että yksittäiset twiitit eivät ole tällä tavoin sidoksissa toisiinsa. Se muistuttaa enemmänkin metsään huutelua kuin mitenkään johdonmukaisesti jäsentyvää keskustelua. Twitterin hakutoimintoon nojautuen on kuitenkin tullut tavaksi sitoa jotain aihetta koskevia twiittejä toisiinsa hashtageilla. “Hash” viittaa risuaitamerkkiin (#) jolla sanat erotetaan twiitin muusta tekstistä ja ilmaistaan, että twiitti liittyy johonkin aiheeseen. Kirjastolainen ei voi olla kiinnittämättä huomiota tällaiseen reaaliaikaiseen, hajautettuun sisällönkuvailuun :) Toinen mielenkiintoinen tapa on retwiittaus, jolla mielenkiintoisia twiittejä lähetetään omille tuttaville. Retwiittiä ilmaistaan lyhenteellä RT ja alkuperäisen kirjoittajan nimellä. Alkuperäisen twiittaajan nimen pois jättämistä pidetään huonotapaisena ja paheksuttavana käytöksenä.

Mikrobloggaamien on myös paljon muuta kuin oman elämän tapahtumien kirjaamista ja yhteydenpitoa kavereihin. Hieman kurssimme viikkochattien tapaan Twitterissä kokoontuu joukko verkko-opettamisen asiantuntijoita joka torstai-ilta klo 20.30 Yhdysvaltain itärannikon aikaa. Suomen aikaan muutettuna chatit alkavat 3.30 perjantai-aamuyöstä, joten suomalaisia ei noissa keskusteluissa liiemmälti ole mukana. Taltioidut viestit viime viikolta antanevat kuitenkin kuvan keskustelun luonteesta — cocktailtilaisuus omilla juomilla, jotkut ovat luonnehtineet. Kirjastomaailmaan liittyen Twitterissä voi seurata esimerkiksi American Library Associationin viestintää tai vertaisarvioituja kirjastoblogeja. Twitter-kulttuuriin kuulluu myös linkkien heittely, jota harrastetaan paljon vapautuneemmin kuin Deliciousissa, jossa linkkienlähettelyyn liittyy edellisessä tehtävässä mainittu etiketti.

Suomeen on kehittynyt oma mikrobloggauskulttuurinsa, jota on kiittäminen kotoperäisiä Jaiku ja Qaiku -palveluja. Qaikua voi kutsua Jaikun seuraajaksi — kun Jaikun kehitys pysähtyi ja palvelu muuttui epävakaaksi, sen aktiivikäyttäjät siirtyivät joukolla Qaikuun.

Qaikuun raportoidaan muun muassa seminaareja ja muita tapahtumia, kysellään neuvoa mitä moninaisimmista asioista ja puretaan turhautumista.

Erityisesti Twitterin luonne on sellainen, että sen käyttäminen on melko järjetöntä ellei ole melko kiinteästi netissä työ- tai kotikoneen ääressä istuen, tai jatkuvasti nettiyhteydellä varustetulla älypuhelimella. Mikroblogit tuskin olisivat kovin suosittuja, elleivät ihmiset viettäisi huomattavaa osaa elämästään internetin äärellä. Kaikki mikroblogipalvelut (Twitter, Qaiku, Jaiku, Facebook, Identi.ca jne.) ovat mobiilikäyttöön suunniteltuja ja on olemassa myös erityisiä ohjelmia älypuhelimiin, joiden avulla niiden käyttö on miellyttävämpää kuin puhelimen nettiselaimen kautta.

Kenties juuri tästä syystä Twitterin aktiivisin käyttäjäkunta kuuluu 20—50 ikävuoden haarukkaan — koostuen siis ihmisistä, jotka elävät työntäyteisimpiä vuosiaan. Monen työpäivä kuluu muutenkin koneen ääressä tai puhelimen päässä, joten Twitterin kaltaiset palvelut ovat iskeneet otolliseen maaperään. Kotosuomalaisesta Qaikusta ei ole käytettävissä vastaavia tilastoja, mutta näppituntuman ja viimekesäisen esittäytymisqaikun perusteella tyypillinen qaikuilija lienee yli parikymppinen, varsin pitkälle kouluttautunut, toimistotyötä tekevä henkilö. Mikroblogipalvelut ovatkin jollain tapaa kummajainen verkkopalvelujen maailmassa, sillä niiden varhaisija omaksujia eivät ole olleet teinit — jotka tyypillisesti tarttuvat nopeasti uusiin ilmiöihin — vaan eturintamassa on kulkenut parhaassa työiässä oleva väki.

Tehtävät

Tutki Qaikun ja Twitterin eroja

Lueskele aluksi Qaikusta löytyvää selostusta (l. “rapoa”) Musiikki ja teknologia arjen tietoyhteiskunnassa -seminaarista. Tutustu sitten Internet Librarian 2009 -konferenssiin liittyvään Twitter-keskusteluun . Kuinka luonnehtisit keskusteluita? Mitkä ovat mielestäsi suurimmat Qaiku ja Twitter-keskustelun erot? Kirjoita havainnoistasi blogiisi.

Twitter — meillä?

Twitteriä käytetään paljon markkinointiin ja tiedottamiseen. Selvitä tekeekö oman kaupunkisi kirjasto tällaista ja jos tekee, kerro blogissasi mitä käyttäjätunnusta/käyttäjätunnuksia kirjasto käyttää ja mitä sisältöä Twitteriin laitetaan. Twitteristä näet myös kuinka moni seuraa tiedotteita sitä kautta.

Kommentoi

Kommentoi kurssitovereidesi blogikirjoituksia tästä aiheesta. Jätä vähintään kaksi kommenttia.

Lisätietoa