Opittujen asioiden soveltaminen

Google löytää todellakin helposti sanoilla 23asiaa tai 23asiaa kurssilaisten blogeja ja itse kurssiblogin tietysti. Ihan kaikkia blogeja en löytänyt Googlen hauilla ja omanikin vasta kun laitoin koko nimen, mutta  kurssiblogin kautta löytyy tietysti kaikki. Ja Google löysi tietysti Macen monestakin yhteydestä ja mm. KirjastoWikin ja kirjastokanavan. Oma blogikin löytyi kun kirjoitti sen koko nimen.  No parempi niin, ettei heti pläjähtänyt etusivulle kärkeen
Luin Kate Sheehanin artikkelin Are librarians culturally self-aware? kommentteineen ja olen samoilla linjoilla. Tämä kurssi on tehnyt minusta käyttäjän, ei vielä kovin aktiivista ja harjaantunutta, mutta käyttäjän joka tapauksessa. Mitä enemmän harjaannun web2.0 välineiden käyttäjänä, sitä helpommin pystyn myös arvioimaan mitä kaipaisin (jos mitään) kirjaston puolelta. Vaikka meidät laitettiinkin jo miettimään web 2.0 sovellukisa kirjaston näkökulmasta, en koe itseäni siihen kovinkaan valmiiksi ja vaikeatahan se on, kuten artikkeleistakin käy ilmi. Emme voi jäädä ulkopuolellekaan, mutta pakollakaan ei onnistu. Eikä kirjaston mielestäni todellakaan tarvitse mennä joka paikkaan tai olla joka paikassa ja palvelussa. Asiakkaista ja heidän tarpeistaan sekä haluistaan  pitää toiminnan alkaa ja virrata. Sosiaalinen netti on kaksisuuntainen tie kuten Mace kirjoitti ja jota muutkin painottivat: ” It’s not the tool that matters. It’s what we do with it and how it meets patron needs.” Todellakaan ei ole mitään mieltä läpsäistä wikiä joka asian päälle tai suoltaa kirjastoasiaa joka tuutista sen suurempia suunnittelematta - eikä siihen kyllä resurssit riitäisikään. Sellainen kuva kyllä on hieman jäänyt kun tämänkin kurssin aikana on eri kirjastojen sivuihin ja palveluihin tutustunut, vaikka tosin osa oli suunnattu ihan vain henkilökunnan tarpeisiin eikä niinkään käyttäjäjille. Siis sellainen sillisalaatti, hajanainen ja sekalainen ja tyyliin ‘meidän kirjaston on pakko löytyä Flickristä vaikkei tarjottavana ole kuin muutama täysin epäkiinnostava kuva.’