Sormenpäiden paleltumisen jälkeen kivuliasta reflektointia
Tässä kuvassa on pienen La Palman saaren voittajan lottonumerot keväällä 2007. Olette ehkä törmänneet lotto-kuponkien tarjoajiin etelä-eurooppassa? Ennen eu:ta niitä ei voinut ulkkarit ostaa, koska voitot olivat maan sisäisiä. Loton tuotto ohjattiin suoraan paikallisten "vammaisten ja köyhien" elämänlaadun tukemiseen. Niitä myyvät ihmiset saivat pienen provikan myynnistään, joten tarjontaa oli, vaikka siitä useimmiten piti kieltäytyä. Joskus jossain kahvilassa ostin, ja jätin tiskille, kahvimikko sai päättä kenelle kuponki päätyi. Onkohan säännöt muuttuneet globalisoituneen rahamaailman myötä, nyt niitä tarjotaan joka paikissa kaikille ohikulkeville?
Mun tämän viikon tehtävässä olen tänään mietiskellyt osallistumista. Delicious on edelleen vieras. Sinne valuu linkkejä ja tietoa useammin kun minä. Taidan olla kertakaikkiaan laiska, tai sitten en ole vaan ehtinyt perehyä deliin tarpeeksi löytääkseni itseäni kiinnostavia sivuja linkkivyöryn joukosta. Jos olisin oikein rehellinen, paljastaisin, että olen tsekannut sinne keräämiäni linkkiotsikoita, yhteenkään tekstiin en ole mennyt sisään. Noloa.
Delin ulkoasu on jotenkin, miten sanoisin, tunkkainen? Voi olla, että olen googlaillut liikaa. iGoogle tuntuu tiedonkeräilijänä jotenkin ilmavammalta, mutta nythän puhutaan ihan eri hyötysuhteesta. Jos päätyöni olisi seurata jotain tiettyä asiaa tai siihen liityisi vaikkapa laajempia kansainvälisiä ympyröitä, fanittaisin deliä. Yleisempien aiheiden tietotulva ei vieläkään houkuta. Hmm?
Bloggarina olen ensikertalainen. Siitä huolimatta, että kirjoittaminen on jäänyt vähille viime vuosina, se tuntui alussa yllättävän helpolta. Kurssin alussa luin teidän blogejanne ja olin aivan vaikuttunut teidän sujuvista teksteistänne pohdiskelivine sisältöineen. Ja miten kauniita! Yhtäkkiä itsekritiikki iski ja sitten tuli se "rajaa, mieti, tiivistä -tapaamispäivä".
Oma blogini näytti surkealta. Olin valinnut pohjan ja nimen lennosta. Teksteissä ei ollut ainuttakaan houkuttelevaa koukkua... Sitten en ehtinyt enää lukea saati kommentoida muiden blogeja. Kirjoittamisen kynnys laski heti. Se tuntuikin mukavalta :)! Viikon tehtävät meni väsyneenä vähän hutasten, (siksi preppaan nyt), mutta kommentointi ei loppunut :). @opet: Ajattelin muuten jättää ne sellaisiksi, jollekin seuraavalle samassa tilanteessa olevalle kurssilaiselle kannustukseksi. Älä luovuta! vaikka tehtävät kertyisivätkin enimmäkseen "tekemättömien kansioon".
Kiitän kaikista kommenteista! Olisin niin mielelläni vastakommunikoinut, en niinkään tehtävänä vaan keskustelun takia. Uni voitti silti jokaisena iltana. Teidän kommenttejenne kannustamana matka kuitenkin jatkui. Vaikka huomasin olevani taas takapulpetin tyttö, kerroitte kaikki rohkeasti omista rimpuiluistanne? Siinä on tämän kurssin voima ja tuki! Harvoin toisilleen tuntemattomat ihmiset "kohtaavat" näin nopeasti, oli mukavaa olla osittain tuntemattomien, mutta tekstien kautta tutuksi tulleiden ihmisten seurassa. Ehkä antoisinta seutu-yhteistyötä, missä olen saanut olla mukana!
Alkuvaiheessa kaipasin meille yhteistä keskusteluryhmää tyyliin facebook, jossa olisi ollut helppo kysellä ja saada nopeasti apua ja hyviä kokemuksia, ja jossa vinkit olisivat levinneet helposti kaikille. Haikailen vieläkin kaiken sen tiedon perään, jota sain ja varsinkin meni ohi mese-tapaamisissa.
Ailan ja Tarun opiskelukimppa oli mainio. Aloitin oman kurssini "varjo-opiskelijan" kanssa. Tarkoitus oli remontin alettua tavata parin tunnin ajan kerran viikossa Kalliossa kurssin merkeissä, mutta muut työt ohitti aina nämä keskustelevat tapaamiset. Olisin saanut niistä paljon.
