Onnellinen päivä paratiisissa

Uskoni siihen, että yhtenä aamuna vain heräämme, ja asiat ovat hyvin, horjuu yhä enemmän. Olette varmaan seuranneet Kirjastot.fi:n keskustelua työssä jaksamisesta. Tiedetään, osa kirjoittajista on sitä mieltä, että kirjastoalan työssä ei voi uupua, mutta sama porukka ajattelee varmasti myös, että ilmaston lämpeneminen on pysähtynyt, kun sää on ollut viime aikoina kylmä.
Nimimerkki "kirjastotädin" kertoma (1.2.2010, 13:24;35) on kylmäävää luettavaa, mutta valitettavasti en ole kovin yllättynyt siitä. Kirjoitusta kommentoitiin hyvää tarkoittavilla vinkeillä kooveetessiin, luottamusmiehiin ja suosituksiin vetoamisella, mutta nopeus ei ole näiden aseiden ominaisuus. Sitä ennen ehtii henkilökunta nääntyä pahasti.
Vetoaminen Kirjastolakiin (jos mennään niin pitkälle, että pitää saarnata palveluiden riittävästä saatavuudesta) on aika hankalaa, koska laki on luvalla sanoen väljä. Ja jo yksistään suositukset vaikka siitä, kuinka  lähellä ihmisiä palvelujen pitää olla, ovat kyllä täydellisestä, mutta eivät tästä maailmasta.
Tunnistan ihan hyvin nimimerkki kirjastotädin vaikeudet vaikkapa esimiestyön kasaamisesta niille, joille se ei kuulu, kunnallispoliitikkojen sysäämän vastuun kirjaston henkilökunnalle ja kehotukset toiminnan priorisoinnista. Väitän kyllä, että kirjastoissa tekevät työtään älykkäät ihmiset, jotka kyllä tunnistavat ongelmat ja ovat priorisoineet resurssinsa. Samanaikaisesti he kuitenkin pitävät työstään ja asiakkaista niin paljon, etteivät uupumuksen uhallakaan halua lyödä hanskoja kokonaan tiskiin. Valitettavasti?
On jotain hyvääkin tapahtunut: Espoon kaupunginjohtaja Marketta Kokkonen totesi sunnuntain Pravdan haastattelussa, että vaikka kaupungin kaikki kirjastot suljettaisiin, ei tiloista luopumisesta koituva säästö olisi enempää kuin 900 000€. Kyseessä on sentään Suomen toiseksi suurin kaupunki.  Jos tämä olisi kuultu poliittisen kentän toisen laidan puolelta, painoarvo olisi vähäisempi, mutta Kokkonenpa edustaakin ruiskaunokkihalmetta. Toivottavasti päättäjät halki Suomen ottavat onkeensa.
Aijuu, ja Vantaan haave täyttyi!