Ajattelumalleja ja sudenkuoppia
Wikipatterns.com sivusto tarjoaa mielenkiintoisen kokoelman wikisuunnittelumalleja. Aluksi kompastuin käytettyyn kieleen. Kuvittelin, että suunnittelumalleissa tarjotaan valmiita rakennemalleja wiki-sivustojen luomiseen. Kyse olikin paljon filosofisemmasta asiasta. Wikityöskentelyssä esiintyvien yleisten ja toistuvien ongelmien ratkaisuista.
Suunnittelumallit pohjautuvat arkkitehti Christopher Alexanderin kolmen osan sääntöön. Mallin kielessä tulee aina esiintyä seuraavat kolme asiaa:
- aihe, konteksti
- ongelma
- ratkaisu
Wikisuunnittelumalleista on apua wikityöskentelyn edistämisessä. Kyseessä ei ole ohje tai resepti vaan pikemminkin ajattelumalli, jota tutkimalla voi hyötyä wikityöskentelyn edeltäjien kokemuksista. Saman tapaiset ongelmat nimittäin toistuvat, eikä jokaisen wikin perustajan tai kehittäjän tarvitse toistaa samoja virheitä uudelleen.
Antisuunnittelumallit taas auttavat välttämään wikimalleissa piileviä sudenkuoppia. Usein wikisuunnittelumallille nimittäin löytyy ikään kuin parina vastaava antisuunnittelumalli, joka paljastaa mallissa esiintyvät vaarat.
Tarkastelin lähemmin Champion wikisuunnittelumallia sekä sen antisuunnittelumalliparia Do it all, jotka kummatkin tunnistin olemassa oleviksi tekijöiksi.
Wikityöskentelyssä on suunnatonta apua innostuneista mestareista, jotka pitävät mielenkiintoa yllä, opettavat ja innostavat muita käyttäjiä ja ratkaisevat ongelmia. Mestarit ovat varhaisia omaksujia, joita asiantuntijat kunnioittavat. Heidät tunnetaan yhteisöissään wikiasiantuntijoina, joiden puoleen käännytään aina, kun tarvitaan apua tai tukea wikiin liittyvissä asioissa.
Mutta mestarillakin on sudenkuoppansa. Kun asiantuntijuus menee liian pitkälle, on vaarana, että mestari saa tehdä itse kaiken. Asiantuntijuus kasaantuu yhteen ihmiseen, eikä leviä kuten sen tulisi tehdä.
Mestarin tuleekin luottaa muihin ja aluksi sietää virheitä ja epätäydellisyyttä saadakseen muut osalliseksi wikin kehittämisestä. Mikäli mestari pitää ainoastaan itseään parhaana sivuston kehittäjänä, myös muut ryhtyvät pitämään wikiä mestarin luomuksena, johon he eivät enää halua tai uskalla sotkeentua.
Ajatus ja siinä piilevä vaara tuntuu uskottavalta ja ihmiselle tyypilliseltä. Wikisuunnittelumallit olisivat sovellettavissa wikialustojen ulkopuolellekin. Nehän ovat itse asiassa elämänohjeita, jotka pätevät monenlaisessa ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Mestarin on syytä antaa tilaa muille tiimin jäsenille, jollei halua tuupertua liiallisen työmäärän alle.
Muita sivuston herkullisia ja tunnistettavia malliesimerkkejä olivat Sandbox ja Wikiphobia. Hiekkalaatikkotoiminnan vaarana on, että kynnys ryhtyä editoimaan todellista sisältöä kasvaa kohtuuttomaksi. Ohje, miten kannattaa suhtautautua wikifobiasta kärsiviin ihmisiin, oli suorasukainen ja hauska. Heille ei yksinkertaisesti kannata kertoa, että kyseessä on wiki. Wikifobiasta kärsiville henkilöille ei myöskään anneta muokkausoikeuksia. Uskon, että on olemassa myös web 2.0 fobiasta kärsiviä ihmisiä ja heidän argumenttinsa muistuttanevat wikifobiasta kärsivien argumentteja.
Wikipatterns-sivusto on itsessään wiki eli sisäänkirjautuneet käyttäjät voivat lisätä sinne omia suunnittelumallejaan ja kommentoida siellä julkaistuja malleja.
Kirjastojen intra-wiki on minulle tuttu, koska Espoon kaupunginkirjaston intra on wiki. Se on tosin suljettu ulkopuolisilta. 90-9-1 teoria ei päde kirjaston intra-wikiin. Ylläpitäjien määrä on huomattavasti suurempi, koska olemme sopineet, että esimerkiksi kokousmuistiot viedään intraan. Sihteeriys taas kiertää, joten joka ikinen osallistuu intran ylläpitoon vähintäänkin viemällä sinne aika ajoin kokousmuistioita.
Mitä HelMet alueen yhteiseen intraan tulee, se olisi mitä tervetullein. Kannatan lämpimästi kaikkea HelMet-kirjastoyhteistyötä ja yhteinen intra edistäisi sitä. En ole menettänyt uskoani siihen, että sellainen HelMet kirjastolla vielä joku päivä on.
