Pelittää täälläkin - tehtävä 21

Kokemus "Kevyt pelaaminen"

Ihminen on terve eläin, kun kun se leikkii. Pystyy yhä leikkimään. Ja pelaamaan - kunhan ei pelaa liikaa. Kuka nyt leikistä suuttuu. Muutkin eläimet leikkivät, mutta pelaavatko ne?

Mikä ihme on tehnyt pelaamisesta ongelman kirjastoissa? Voidaan puhua metelistä väärässä paikassa, mutta itse peli? Äh... en jaksakaan jauhaa tästä tämän enempää.
Kuuskytluvulla kuulin aikuisten puhuvan, kuinka yksikätinen vie naapurin mummon aivan turmioon. Rahasta pelaamiseen liittyvä äkkirikastumisen tai kertakaikkisen köyhtymisen inhasti kiehtova ajatus ei hälvene, vaikka pelivälineet ja käyttöliittymät muuttuvat. Sitäpaitsi valtaosalla ihmisistä kulkee peliväline mukana yötä päivää. Pelaamiseen voi liittää minkä tahansa aikamuodon ja aina se vaan on siellä, missä on ihmisiä. Kirjastossakin.

Toinen laita ärtsykeskusteluita ovat oikea pelaaminen vastaan kevyt pelaaminen. Miten monta kertaa olenkaan kuullut kärsimättömän alentuneen tuhahduksen, joka lähtee Oikeiden Pelien Pelaajasta, joka joutuu kestämään kevytpelien kutsumista peleiksi.

Itse pelaan kevyesti, kuten Mäyrän mukaan siis aikuisen naisen kuuluukin. Aapelin simppeli Poks-peli on uskomattoman rentouttava ja ajatukset päästä tyhjentävä meditaatio. Qraf-nimimerkillä kokeilen välillä muutakin, mutta Poks on paras. Tosin jossain koulutuksessa esiteltiin hauska liima-peli, joka voisi olla lähes yhtä hyvä.

MMORGP

Raskaita pelejäkin on tuotu tarjolle: Mediakasvatus-kurssilla meidät vietiin peliluolaan ottamaan tuntumaa selkäänampumisräiskintään, on wowitettu ja runetettu. Vaikka en ole jäänyt raskaaseen koukkuun, kokemukset ovat olleet kirjastotätsylle erittäin tärkeitä.
Kokeilin katu-uskottavaan aikaan yöllä Runen aloitusta - kuten haastettiin. Tajuan ja tunnen pelin imun, mutta aikaa ei ole terpeeksi siihen, että opettelisin pelin kunnolla. Osaamattomuuteen kompastelu johtaa nopeaan kyllästymiseen.
Futuuria: Sitten kun olen eläkeläinen, on luultavasti tarjolla runsaasti pelejä, joissa ikäiseni fantasiavanhukset kohtaavat mitä ihmeellisempiä haasteita pelimaailmoissa. Se on sitku, jolloin raskaalle pelille on aikaa.

Korvikepelejä Facebookissa

Poksistiksi jo tunnustauduin ja Facebookissakin olen hyväksynyt pari peliä. Farmariutta vastaan hangoittelin vahvasti kutsuja vastustaen ja pitkään, kunnes ajattelin peliä virtuaalikorvikkeena sille kesämökille, jota minulla ei koskaan tule olemaan. Mafioosona taas olen edennyt leveliltä toiselle kiitävän kirjastoporukan vanavedessä. Peli on selvästi muinaisen iltapasianssin korvike.

AASL:n artikkeli

Hengästyttävä hyötyjen luettelo. Olisihan ollut hölmöä, jos pedagogit eivät olisi ottaneet ja kehittäneet leikkejä ja pelejä myös työvälineiksi. Artikkeli tuo esiin sen, että vaikka peli olisikin suunnattu ennen kaikkea ajankuluksi, viihteeksi, siitä saattaa olla myös sivutuotteena jotain opillista tai kehityksellistä hyötyä. Jokainen pelikäyttöliittymällä on omat kuvionsa, mutta sisällöllisesti hyötyjen suunta lie sama. Tosin artikkelista kuultaa usko pelien kaikkivoipaisuuteen. Se tuntuu liioittelulta, vaikka asenne onkin oikea: kirjasto seisoo vankasti valitsemansa aineiston takana.

Toverikommentit

Selailin tovin, mutta en keksinyt peli-aiheista blogikirjoitusta - olen joskus kurssin alkuvaiheessa juuttunut hetkeksi pelaamiseen liittyvään blogikeskusteluun, siinä olisi sitä toverikommenttia tähänkin.