Ajatuksia tehtävä 22n innostamana
Nyt olen päässyt sellaiseen kohtaan, etten enää voi kutsua blogejani kertauksiksi. Luin nyt erinomaisen saatetekstin, joka liittyy tehtävään nro 22. Se nosti monia sellaisia ajatuksia, joitten kanssa minäkin olen elänyt viime aikoina. Yritän nyt kommentoida niitä eri tavalla.
”…totutelleet julkaisemaan puheenvuorojamme avoimesti.”
– Eilen kun olin puurtanut koko päivän tehtävien parissa, ajattelin nimenomaan sitä, että kurssikaverit, tai ketkä tahansa, voivat lukea tehtäviäni ja olla kaikenlaista mieltä niistä. Ennen kuin saan jonkun kommentin, en voi tietenkään olla aivan varma siitä, että joku on lukenut, mutta se on kuitenkin mahdollista. Tämä poikkeaa tosi paljon niistä kursseista missä olen ennen ollut. Siellä yleensä ainoastaan opettaja tutustuu oppilaiden vastauksiin, ellei jotain käydä läpi yhdessä. Tämä uusi tapa ei ole ollenkaan huono, mutta ehkä vähän hämmentävä. Tietysti tämä ei poikkea esim. iGS-vastausten avoimuuteen.
”Diskurssin käymisen lisäksi olemme oppineet tuottamaan ja muokkaamaan webissä olevaa sisältöä asiasta erikseen neuvottelematta.”
Tämäkin on uusi tapa ajatella ja toimia. Tämä ei tunnu aivan luontevalta vielä, vaikka kerran, paljon ennen kurssia, olin mukana muokkaamassa erästä wikitekstiä, mutta silloin kirjoittaja oli pyytänyt minulta sitä. Tuntui kyllä kummalliselta vain mennä muokkaamaan, kertomatta alkuperäiskirjoittajalle mitä oli tehnyt. No, onneksi wikeissä on tuo historia.
”Organisaatioiden (kirjastojen) on keskusteltava ja päätettävä itse millaisen suhteen ne muodostavat sosiaaliseen webiin”
Kuulin kummallisia huhuja siitä, ettei kirjaston (Helsingin kaupungin) työkoneista saisi tulevaisuudessa käyttää sosiaalisia medioita. Tämähän ei kerta kaikkiaan VOI olla totta. Juuri kun kirjastoihmiset pikkuhiljaa rupeaa omaksumaan tätä uutta tapaa toimia. Tämä uusi tapa tehdä työtä, organisoida asioita, ottaa yhteyttä asiakkaisiin, olla yhteydessä toisiimme, you name it…
Svenska gruppenissä harkitsemme, että tekisimme ruotsinkielisen kirjastosivun Facebookiin. Saa nähdä minkälaisen. Olisi myös aika hauskaa kirjoittaa jonkinnäköistä yleisöön kohdistuvaa blogia. Katsoin juuri Pietarsaaren kirjaston sivuja, http://www.fredrika.net/jakobstad/ Niillä on ainakin kaksi blogia, jotka laitoin netvibesiin, ja ehkä myöhemmin laitan ne myös deliin.
Innostuin katsomaan Pietarsaaren sivuja, koska Finland svenska biblioteksföreningenin lehdessä Bibban, joka tuli eilen kotiini, oli juttu Pietarsaaren kurssista ”23 ting”. He ovat järjestäneet asiat vähän eri tavalla. Joka ”tingillä” on ollut omat tapaamiset. Pyysin tänään heidän kurssivetäjältä Annika Lundilta heidän materiaalin osoitteta. Kerron sitten.
”Tällä kurssilla on opittu ainakin se, että aikaa menee väistämättä ja aivokoppa kuormittuu.”
Totta totta! Palaan tähän aiheeseen vielä.
