Omakustanteet, Fromit ja Tarvepainatteet

Viola-bändin taannoinen ilmoitus siirtää julkaisutoimintansa kokonaan verkkoon, ilmaiseksi ladattavaksi on villinnyt mielikuvitustani monta päivää.
Musiikin puolella latailu, ilmainen tai maksullinen, on ollut arkipäivää Napsterin ajoista lähtien. Osin artistit ovat olleet latailua vastaan, osin puolella. Levy-yhtiöt ovat yrittäneet kuin narulla työntää tuonnemmas aikaa, jolloin ne joutuvat luopumaan määräysvallastaan kuka julkaisee, milloin ja minkä julkisuusarvon uusi levy saa. Tulokset ovat olleet nähtävissä jo jonkin aikaa.
Omakustannekirjailijoita lienee kaikkialla maailmassa, varsinkin täällä Suomessa. Perinteisesti kirjastot lienevät lähes ainoita ostajia näillä ruohonjuurimarkkinoilla, ja paikallisuus lienee yksi tärkeä valintakriteeri. No, Juha Vuorisen Diktaattori on poikkeus, joka todella vahvistaa säännön.
Mietin kuinkahan kauan mahtaa kestää, että omakustannekirjailijat luopuvat fyysisestä julkaisemisesta ja alkavat jakaa teoksensa verkossa, blogimuotoisena tai vaikkapa pdf-tiedostoina kotisivun yhteydessä. Rahaa ei ainakaan paljon vähempää voi tulla. Jos kirjastoihin menee vaikkapa viisi teosta ja loput 295 jää myymättä, on netto vielä sitä pehvanettoa.
Vuosia jatkokertomuksena ilmestynyt Minhin haarakonttori käy vähintään hyvästä esimerkistä "novelli-jatkokertomusmuotoinen-omaelämä-proosasta". Tai nythän kirjoittaja on vaihtanut palveluntarjoajaa tänne.
Tässä tullaan taas tilanteeseen, että verkkokirja ei vieläkään ole mukava luettava sängyllä kyljellään maaten. Mutta voihan vaikka blogia tulostaa paperille. Tulisiko niin tehtyä? Jos netistä löytyvä fiktio olisi mielenkiintoista?