Sananen viikonvaihteeksi

Siinä kävi niin, että Facebookista tuli minullekin kiva kaveri. Puolisen vuotta palvelua käyttäneenä heristän sitä sormea, joka jo on pirulle menetetty. Eli ne, jotka eivät naamista käytä, tiedoksi teille: Facebook on mahtava sosiaalisen webin muoto, kunhan vain itse miettii mitä sille haluaa antaa. Monien työkavereiden tai muualla työskentelevien ammattitovereiden kanssa tulee setvittyä hyödyllisiä asioita, joskus ihan käytännön kommervenkkejäkin. FB:n chat-ikkuna antaa myös mahdollisuuden reaaliaikaiseen keskusteluun, eikä vaadi asennuksia kuten Windows Live Messenger eli mese, kuten nuaret sanoo. Monta hukassa ollutta kirjaa on löytynyt tuon chatin avulla.
Mutta Facebookissa on ihan saablaristi kaikenlaista koukuttavaa roinaa, jota on välillä hauska klikkailla, mutta jos ei pidä varaansa, huomaakin yhtäkkiä ruokkineensa kaksi tuntia kavereiden virtuaalirakkeja tms. Eli samat vaarat on tarjolla kuin minkä tahansa riippuvuuden suhteen ; )
Parisen kuukautta olen käyttänyt Twitteriä, ja siitä on riisuttu kaikki hupilillukanvarret pois, eli sitä voi käyttää keskusteluun tai sen kertomiseen mitä tapahtuu/tapahtui jne. Yksi palvelun jujuista on myös siinä, ettet voi itse päättää, kuka liimaantuu kylkeesi kiinni. Minullakin on Twitterissä vain n. tusina "seuraajaa", joista muutama ilmeisesti rapakon takaa, enkä heistä koskaan ole kuullutkaan. Mutta lukekoot härmänkielisiä selostuksiani. Niin ja ovathan kaikki kuulleet, että Obama voitti vaalit Twitterin avulla?
Twitterin kautta löysin myös Anne Rongaksen mainostamana brightkite -palvelun, jonka kautta on ainakin helppo luoda karttoja paikoista, joissa on käynyt. Tätä täytyy vielä maistella, mutta vaikuttaa lupaavalta.
Lopuksi haluan näyttää teille kuvan maitohorsmasta:

vaikka ei aivan Irwinin mallinen taida ollakaan.