Pussissa.

Voihan pitsi ja piimä ja pöläys, sattuipa melkoinen möläys
Ajoin maanantaina koululle, jonne vievä ajoreitti on tunnetusti ahdas parkkipaikkojen takia. Ja jos perille pääseekin, on poispääsy aina epävarmaa, koska joku yksityisautoilija on saattanut tällä välin parkkeerata silmäteränsä ns. luovasti. Niin kävi tälläkin kertaa.
Parituntisen pysähdykseni aikana väylän oli osittain tukkinut uudehko VW Golf. Minä siitä sitten "kuinka voin palvella?" -puhelinpalvelun kautta utelemaan omistajatietoja rekisterinumeron perusteella. Löytyihän sieltä puhelinnumerokin, Suomussalmelle rekisteröity (terveisiä vaan Pulkan Jarmolle). Hyvin tuntui alkavan. Soitin numeroon, johon vastasi vanhemmantuntuinen naisihminen, joka selvästi ilahtui soitostani. Jotenkin jouduin siinä kuuntelemaan kuulumiset ensin, ennen kuin sain kerrottua asiani. Golfin haltija osoittautui rouvan pojaksi, ja kyllä hänelläkin puhelinnumero oli (huh). Mutta kovasti verkkaisella lukutahdilla sen numeron sain, näin lounaissuomalaiseen asiallisuuteen enämpi tottuneena.
Lopulta pääsin soittamaan varsinaiselle kohteelleni. Onneksi kaveri vastasi puhelimeen, mutta kiireetön ja hötkyilemätön elämänasenne oli juurtunut vielä syvemmälle kuin äidillä. Mies ei pitänyt kiirettä vertaillessaan pysäköintikulttuurin eroja Helsingin ja Turun välillä, Suomussalmesta puhumattakaan. Kun taas lopulta sain suunvuoron, yritin (leppoisuutta ääneeni tavoitellen) kuitenkin kertoa, että ongelma on nyt hänellä, koska minun täytyy päästä jatkamaan matkaa, ja hänen autonsa on väärin pysäköity. Onneksi en joutunut sanomaan ääneen termejä "hinaus" ja "poliisi", koska puhekumppani toi ne itse esiin. Aprikoi siinä sitten, että "kyllä minä täältä lähden tulemaan mutta voi kestää vähän aikaa kun täällä Pernon telakalla olen laivanrakennushommissa". Great.
Lupasin kuitenkin olla ottamatta yhteyttä viranomaisiin, kunhan heebo nyt tulisi siirtämään autonsa.
Olin pitänyt  kirjastonkäytön opetusta kolmasluokkalaisille ennen näitä puheluita (ja osin niiden ainakin), ja lainannut sujuvasti (ehkä). Palautusröykkiö kuitenkin odotti kuskitilan lattialla. Piippailin sitten niitä ja siivoilin autoa reitin aukeamista odotellessani. Lopulta parkkipaikalle pyöräili haalaripukuinen ja melko hikisen oloinen nuori mies (telakalta on kantakaupunkiin matkaa liki kymmenen kilometriä). Hän siirsi autonsa ja jäi kädet lanteilla katselemaan kun hivuttauduin ohi. Vielä siinä sitten avasin ikkunan ja mainitsin jotain reippaasta pyöräretkestä. Mies pyyhki hikeä otsaltaan ja kiitteli vielä kun en ollut soittanut poliisille. Ja kun sama sukunimikin meillä sattui olemaan, osoitteli edestakaisin sormella minua ja tökki rintaansa ja nosti lopuksi peukalon pystyyn.
Kyseessä olevan koulun oppilaat joutuvat kyllä tästedes tyytymään siihen, että auto jää vähän kauemmas koulun pihalta kuin ennen. Numerotiedusteluun soittaminen joka käynnin yhteydessä ei tunnu kovin tarkoituksenmukaiselta, ja vaikkei henkilöautoista väliä, rakkaan kirjastoauton peltejä arvostan.

Kuva on täältä .