Varsin Porsaat retkellä

Varsinais-Suomen yleisten kirjastojen lastenkirjastotyövastaavat, tuttavallisemmin Varsin Porsaat tekivät tänään opintoretken Kosken (Tl.), Someron ja Hämeenlinnan kirjastoihin. Ohjelmassa oli tietysti tutustumista erityisesti lastenkirjastotyömuotoihin, mutta myös muita kirjastojen toimintatapoja perattiin läpi osastoihin ja interiööreihin tutustumisen ohessa.
Koski on pieni, n. 2500 asukkaan kunta, mutta kirjasto ei ole joutunut pahaan talouskurimuksessa monen muun Varsinais-Suomalaisen pienen kunnankirjaston tavoin. Kirjasto ja koulu tekevät täällä VALTAVASTI yhteistyötä. Koululaiset saavat jo ekaluokalla kansion, johon kirjataan muistiin luetut kirjat, ja opettaja tekee yhteenvedon luetuista kirjoista ja sivumääristä. Kirjaston seinällä on "juoksurata" jossa eri luokkia kuvaavat önkiäiset etenevät sen mukaan, miten monta sivua luokka on lukenut. Saattaa kuulostaa äkkiseltään myös pakkopullalta ei-niin-hirveästi-lukemisesta-innostuneille, mutta kirjastotoimenjojhtaja Outi Källvik vakuutti, että koululaiset ovat innoissaan mukana, ja joustoa "listalle hyväksytyistä" kirjoista löytyy tarvittaessa. Paikallinen pankki on saatu sponsoriksi (hienoa!) ja äyreillä on rahoitettu juuri em. kansion painatuskulut ja lukuisia kirjailijavierailuja. Kirjasto muuten toimiikin entisissä pankkitiloissa.

Kosken kirjaston upeasti koristeltu  YLEISÖ-WC!

Somerolla on vuonna 2000 valmistunut upea, valoisa pääkirjasto, ja vierailuamme edeltävänä iltana koritehtaan paikalle toimittama uuden uutukainen kirjastoauto (kokoelma oli vielä vanhassa autossa, onnea vaan kirjojen siirrolle, raskasta hommaa, olen tehnyt sen kolmasti).

Someron uusi bookmobile, tuleekohan nimeksi Tenruusi II?

Pääkirjastossa on kunnollisen kokoinen lasten- ja nuortenosasto, jota isännöi Mooses Räysky -niminen rotta (hän saattaa kyllä olla hiirikin, mutta jättiläis-sellainen). Osaston kruununa on Satulinna, jossa voi kirjojen selailujen seassa sukeltaa mielikuvitusmaailmaan upeiden paperimassa- ym. veistosten saattelemana. Kirjastonhoitaja Risto Rasakin jaksoi kiittää ja ihmetellä, että linnan sisustus on pysynyt kauniina, ehjänä ja puhtaana liki kymmenen vuotta.


Hämeenlinnassa kaikki on paremmin. Ainakin siltä tuntui, kun kuuntelimme Mervi Kosken ja Seija Shemeikan kertomuksia aina vain uusista projekteista, jotka eivät ole paitsi alkaneet, myös aina saatettu päätökseen ja usein myös muutettu pysyviksi käytännöiksi tai palveluiksi. Katsokaa vaikka yleensä lasten sivujen tarjontaa, Nuorten Pakkia tai Kirjoittajakoulua. Toki myönnettiin, että työ- ja vapaa-aika tahtoo monella mennä sekaisin, kun suunnitelmia tehdään kotona ja toteutusta työpaikalla työajan jälkeen. Kaupungista on kuitenkin löytynyt aina sen verran rahaa, että esim. Kirjoittajakoulun vetäjälle on voitu maksaa ylimääräinen korvaus. Muutenkin Kirjoittajakoulu kuulosti upealta, esim. pienimpien kurssilla ei kirjoitustaito ole välttämättä edes tarpeen, voidaanhan tarinoita keksiä ja kertoa muutoinkin, ja tarina voidaan muokata esim. askarrellun teoksen, maalauksen tai laulun muotoon.
Kurssitoveriakin kyselin, mutta hän ei ollut sillä hetkellä töissä.

Yleensä tällaisen tekstin näkee nahkaliivimiehen rintamuksessa, library on silloin korvattu termillä Hell's Angels...