Kruiser in GBG

Minulla oli onni osallistua kirjastoalan suurimpaan kansainväliseen tapahtumaan, IFLAn (International Federation of Library Associations and Institutes) kongressiin, joka tänä vuonna pidettiin Ruotsin Turussa, Göteborgissa.
Göteborgin messukeskus Svenska Mässan hulppeine näköalaravintoloineen oli varmasti hyvä (ja ainoa mahdollinen...) valinta yli 3000 kirjastoammattilaisen ja alasta kiinnostuneen kohtauspaikaksi.
Konferenssi kesti koko kauniin elokuisen viikon, itse olin paikalla kolme päivää. Oma lukujärjestykseni alkoi avajaisseremonialla, johon kyllä kannatti osallistua. YK:n yleiskokouksen ja myös IFLA:n aikaisempi puheenjohtaja Jan Eliasson kertoi yksinkertaisen lämmittävästi kirjaston merkityksestä hänelle itselleen. Me paikalla olleet (joiden duunin useimmiten ainoa bonus on mielihyvä, joko asiakkailta saadun palautteen takia tai omasta nappiin menneestä työn osasesta) saimme hienon muistutuksen työmme merkityksestä. Vähiten Eliassonin puhe ei varmaan vaikuttanut kehittyvien maiden IFLA-edustajiin, jotka omissa kirjastoissaan kamppailevat resurssien kanssa ihan toisella tavalla kuin vaikka Pohjoismaiden kirjastoväki. IFLAn presidentin Ellen Tisen näkeminen ja kuuleminen oli tietysti myös hienoa. Hänen puheensa ei kuitenkaan Eliassonin jälkeen tehnyt samanlaista vaikutusta, samoja teemoja kun kosketteli.
Avajaisseremonian huipensi lähes oikea Abba. En laittanut lainausmerkkejä siksi, että kun Dancing Queenia kauempaa kuunteli ja katseli, ei eroa originaaliin ollut. Musa nimittäin tuli playbackinä, hieman sekvenssoituna ja rumpukoneella ryyditettynä. Nuoret abbalaiset olivat niin esikuviensa näköisiä, että valokuvassakaan ei juuri eroa näy.
IFLAn vuotuinen kongressi on tapahtuma, joka on jaettu erilaisiin divisioihin, caucuksiin, sessioihin, sektoreihin ja jaostoihin. Kaikkein spesifimmät workshopit ja keskustelut keräävät vain kymmenkunta osallistujaa, toisiin taas osallistuvat kaikki. Monet kokouksista on kuitenkin suljettu muilta kuin kutsuvierailta, joten ohjelmasta välittyy hienonlainen salamyhkäisyys tavalliselle osallistujalle. Näissä tilaisuuksissa toki käsitellään yleensä teknisiä jne. asioita, joiden kiinnostavuus voi asioiden suunnitteluvaiheessa olla melko vähäistä.
Salamyhkäisyys oli poissa ensi kertaa IFLA-kokouksessa oleville järjestetyssä Newcomers Sessionissa.
Loida Garcia-Febo, Fiona Bradley, Jesus Lau, Buhle Mbambo-Thata ja Petra Hauke innostivat meitä osallistumaan kirjastojen kansainväliseen yhteistyöhön ja verkostoitumaan. Jotta maailma olisi kirjastoille myönteisempi, ja siis parempi paikka elää.
Oli myös hienoa, että pääoven eteen tuli jokaisena kongressipäivänä vuorotellen ruotsalaisia kirjastoautoja delegaattien ihmeteltäväksi. Pohjoismaisen perinteen mukaisia bussimallisia toki, mutta myös Fellwings Karosserin tehtailema  Falkenbergin isompi kirjastoauto, sekä Coman-tehtaan Höganäsin ja Falkenbergin kunnille rakentamat pienkirjastoautot. Falkenbergin isompaakin voi ehkä suomalaisittain kutsua pienkirjastoautoksi, mutta yli 3000 nidettä se nielee sisuksiinsa. Eteläruotsalaisen pikkukaupungin kirjastoauton väki kertoi pohtineensa, mitä tehdä kun vanha auto tuli tiensä päähän. Saivat yhden Volvo- tai Scania-kirjastoauton hinnalla kuulemma kaksi liikkuvaa pientä kirjastoa.
Minun toinen kongressipäiväni alkoi tietysti Henning Mankellin puheella aiheesta "To be able to read and write -the question of dignity".  Hänen sanomansa painottui Afrikkaan, ja perusviestinsä oli se, että maanosan suotuisalle kehitykselle kaikkein tärkeimmät asiat ovat ihmisen oma nimi ja hänen taitonsa kirjoittaa se. Tämä luo perustan ihmisarvolle ja oivallukselle, että oppiminen luo hyvinvointia. Mankell taitaa tietysti sanankäytön, ja hänen lavapersoonansa oli muutenkin omiaan lämmittämään jo valmiiksi vastaanottavaista yleisöä. Kun hän vielä kutsui lavalle keskustelemaan mozambikilaisen kirjastonhoitaja Issa Aisakin , oli yleisö täysin hurmaantunut -olkoonkin, että Mankell ei ehkä ole valtavan hyvin tunnettu Etelä-Amerikan, Aasian ja Afrikan maissa.

Aisak puhui portugaliksi ja Mankell käänsi harvakseltaan. Kun käännöksessä tuli pitkä tauko, Mankell sanoi lopuksi: "she said some nice things about me, and I won't translate them". Mannaa.
Näiden isompien häppeningien lisäksi osallistuin myös mm. Svenska Mässanin keskiaukiolle rakennettujen kirjastomessujen avajaisiin. Ständit olivat auki jokaisena iltapäivänä, ja niissä esiteltiin erityisesti teknisiä sovelluksia, eli rajapinta- ym. softaohjelmia ja eri maiden kirjastoseurojen toimintaa. Alueella oli myös varsin suosittu poster session -käytävä, jossa pääsivät kuuluville kirjastojen omat oivallukset, Suomesta mainiona esimerkkiä Kirjasampo.
IFLA-viikon iltoina ei tarvinnut miettiä mitä tekisi. Göteborgissa oli samaan aikaan käynnissä ehkä maailman suurin ilmainen kaupunkifestivaali Göteborgs kulturkalas. Kaupungin sykkivän valtasuonen Avenynin varrella ja tuntumassa oli lukuisia esiintymislavoja, joissa musiikkidiggari saattoi tehdä ilmaisia löytöjä. Itse seurasin mm. Lisa Nilssonin, Lina Nybergin ja Teddybearsin keikkoja. Angelique Kidjon missasin. Ja kun kulttuurinnälkää oli saanut tyydytettyä, oli aina mahdollisuus tavata samanmielistä jengiä kaupungin pääkirjaston kellarissa, jossa oli joka ilta IFLA Night Spot. Juomaa tarjosivat mm. Axiell ja CS Library. Verkostoituminen oli vauhdikasta.
 

Evert Taube ja muita kuvia viikolta löytyy täältä. Koko viikon ohjelma tuolta.