Mesettämisen makuun

Tänään pääsin viimeinkin mukaan kurssin meseen. Olin noin viikko  sitten ladannut ohjelman koneelle ja ihmetellyt vähän näkymiä,  mutta en kuitenkaan kokeillut. Vaikutti siltä, että kaikki oli kunnossa tätä ensimmäistä mesetyskertaa varten. Aina silloin tällöin tässä väliaikana koneen avatessani  meseruutu suorastaan hyppäsi silmille.
Nyt kun meseä oikeasti tarvitsi, se ensinnäkin näytti hävinneen. Ei kun apua huutamaan nuorisolta, joka ei kuitenkaan heti päässyt ryntäämään apuun.  Siinä sitten itsekseni panin koneen etsimään ohjelmaa, ja se löysikin monia Messenger-tiedostoja. Niistä valitsin todennäköisimmän, ja heureka – itse ohjelma oli löytynyt.
Se ei kuitenkaan ollut vielä kuin puoli voittoa. Ohjelma oli, Windows Live ID:tkin löytyivät hätiin, mutta mitäs sitten. Mace oli luvannut liittää meidät yhteiseen chattiin, mutta miten saisin yhteyden Maceen. Muuta en keksinyt kuin samassa palvelussa olevan sähköpostin, josta lähetinkin Macelle viestin annettuun osoitteeseen. Onneksi kuitenkin siinä vaiheessa 16v-mikrotuki tuli paikalle, ja oikea meseyhteyspyyntö Macelle saatiin aikaan. Lähes heti Macelta tulikin pikaviesti, jonka mukaan olin inside.
Hienoa! Kohta hahmottui meseruudun rakenne (hiukan avustettuna), ja ensimmäinen oma viesti lähti bittiavaruuteen. Sitten kaikki olikin jo helppoa! Ja kivaakin oli, siis erityisesti se, että sai tällaisen online-kontaktin toisiin kurssilaisiin.
Aikaisemmasta chat-kokemuksesta (HelMetin Kysy henkilökunnalta, mediakasvatusopintojen kurssichat, Opitissa omat chatopetuskokemukset) ei ollut paljonkaan apua teknisen puolen alkuongelmissa. Meseviestinnän muissa puolissa siitä kuitenkin lienee ollut hyötyä, sillä verkkochattailu tuntui luontevalta. Tämä mesetys oli ja on mielestäni oikein perusteltu osa 23 asiaa -kokonaisuutta.