Mikrobloggaus: jaikut, qaikut ja twitterit

Luin Qaikusta löytyvän selostuksen eli ‘rapon’ ja kyllähän sitä olisi jaksanut lukea, jos olisi ollut asiaanvihkiytynyt – eli siis ts. osallistunut seminaariin. Tämä on ensikosketukseni mikrobloggaukseen ja tuollaisen teeman ympärille syntyvä keskustelu ja kommentointi on mielestäni mielekästä. Jos osallistuisin seminaariin, niin varmasti olisi kivaa ja ihan järkevääkin keskustella siitä muiden osallistujien kanssa.  Lunastihan ryhmämeseilymmekin paikkansa kunniakkaasti. Oli hauskaa chattailla kurssikavereiden kanssa ja saada tietysti neuvoja myös. Näin äkkiseltään ajateltuna ja vastikään sovelluksiin tutustuneena mikrobloggailu, mesetys, keskustelufoorumit ajavat samaa asiaa vaikkakin eri paketissa. Paitsi tietysti keskustelufoorumissa ei voi valita keksustelukumppaneitaan, jollei perusta ihan ikiomaa.
Mitä puolestaan tulee Qaikun seminaarirapon ja Twitterin konferenssikeskustelun eroihin, niin mielummin luin edellisiä. Se oli selkokielistä ja tietysti pidempää kuin 140 merkkiä, mikä on Twitter-kirjoittelun maksimipituus. Qaikussa myös muodostui selvemmin havaittavia keskusteluketjuja. Lyhyseti, sitä nyt oli vaan helpompi seurata ja ymmärtää. Twitter vaikutti ihan siansaksalta suoraan sanottuna. ‘Twiitit eivät ole sidoksissa toisiinsa ja ne ovat täynnä lyhenteitä ja linkkejä. Ei vedonnut minuun, ainakaan näin aluksi.
Tehtävänannon mukaisesti kävin katsomassa myös Helsingin kaupunginkirjaston Twitter tarjontaa. Löysin käyttäjätunnuksen LibHelFi ja lähinnä sinne oli listattu kirjastouutisia ja tapahtumia.