Mikrobloggaamisen ihanuus ja kurjuus

Olen ollut jonkin verran selvillä mikrobloggaamisesta ennen tätä kurssia, mutta varsinaisesti en ole sitä harrastanut (edes laiskasti) kuin Facebookin statusviesteissä. Muita vastaavia viestijonoja on kuitenkin tullut hiukan  katseltua muissa varsinaisissa mikrobloggausympäristöissä kuten Jaikussa.
Twitter-jonoja nyt tarkasteltuani sain aluksi vaikutelman tehotypistetystä kaupunkitalitintin ääntelystä tai jonkinlaisesta peitellystä kiroilusta #krt@!#. Onneksi merkkien selitystä ja muuta ohjeistusta löytyi tehtävänannosta, joten ei tarvinnut yhtyä joidenkin muiden livertäjien teacher, teacher -huutoon tweet, tweet -säkeen sijasta.  Itse oli silti tartuttava tipua sarvista ja yritettävä tulkita salakoodia.
Viestien tiiviys oudoksutti siis aluksi, mutta  muutaman tarkastelun jälkeen idea kuitenkin hahmottui, ainakin osittain. Eri aiheisiin liittyvät Twitter-keskustelut tuntuivat myös hiukan poikkeavan tarkoitusperiltään. Libraryleadpipe  vaikutti esimerkiksi keskittyvän kiinnostavien kirjastolinkkien välittämiseen jopa  kevyen  markkinointihenkisesti  Collingswood Library Promo -videon tapaan. Linkit tuntuivat  muutenkin tässä vaiheessa itselleni  Twitterin parhaalta annilta.
Myös omalle kirjastolleni Tikkurilan aluekirjastolle avattiin tänä vuonna Twitter-tili, joka on nyt kuitenkin käytössä yhteisesti koko Vantaan kaupunginkirjastolla. Se lienee tässä vaiheessa tarkoituksenmukaisin ratkaisu, sillä Twitter-aktiivisuutemme ei ainakaan vielä ole ollut huimaa – lähinnä on harrastettu tapahtumailmoittelua. Omaa tiliä en ryhtynyt kurssin takiakaan avaamaan.
Qaiku sen sijaan innoitti kirjautumaan varsinaiseksi käyttäjäksi. Kuten  Jouni Junkkaala totesi artikkkelissaan Qaiku vastaa, kun Jaiku hiljenee, mikroblogi vaikuttaa Qaikun tapauksessa vähättelyltä. Hiukan sinuiksi päästyäni tutkailin Qaikussa eri käyttäjien viestihistoriaa, ja merkkasin useita henkilöitä (joko tuntemiani tai tietämiäni) seurattavien listalle. Erityisesti seminaarikannun valikoiva seuraaminen ja aktiivikäyttökin tuntuisi jatkossa mielekkäältä. Luinkohan jostain, että on kehitetty jokin toinen tapa osallistua Qaikuun mobiililaitteen avulla ilman varsinaista webbiin menemistä? Ehkä se tieto koski kuitenkin Twitteriä. Mutta eipä hätää, olen pystynyt ihan siedettävästi muutenkin hyödyntämään Internet-yhteyttä puhelimella, joten mikään pakko ei olisi raahata läppäriäkään mukaan seminaaripaikalle.