"virkamies on käyttöliittymä ihmisen ja järjestelmän välillä" sanoi mace (11)
ajattelin muuttua täällä lukijaystävällisemmäksi ja ottaa isot kirjaimet käyttöön.
Piti lukea kaksi kerta Qaikun seminaari läpi ennen, kuin uskoin, että mitään valmista virkamiesten nettietikettiä ei ole vielä olemassa. Turhaan minä -ja moni muukin- on pelännyt jääneensä jälkeen. Jos haluaisin, niin jopa minä voisin vaikuttaa sääntöihin.
HelMetin yhteisöllisen median suositukset ovat jo niin pitkällä, ettei niistä ole pitkä matka itse ohjeisiin. Varmaan moni kirjastolainen tarvitsee tarkat rajat toiminnalleen netissä, mutta uskon, että useimmat selviävät arkijärjellä. Niistä asioista mistä ei saa puhua kirjastossa, tai julkisilla paikoilla, ei myöskään puhuta netissä. Aika yksinkertaista.
Minä olen kirjastossa itsenäni, mutta myös virkamiehenä. Annan kirjavinkkauksissa ja tiedonhaunopastuksissa esimerkeillä ja valinnoillani oman maailmankuvani näkyä tahtomattanikin.Vaikka tiedän asiakkaan ajattelevan toisin, en kohtele häntä eriarvoisesti. Vaikka asiakas suhtautuisi jopa vihamielisesti, toimin sääntöjen mukaan. Minun täytyy tietää tekijänoikeudet niiltä osin, kun niitä tarvitaan kirjastotyössä. Minun on myös tunnettava käyttösäännöt. Niiden mukaan toimin.
Vaikka tiedämme säännöt, velvollisuudet ja rajoitukset, toimimme jokainen yksilönä. Palvelu on aina jotenkin persoonallista, sillä emme ole koneita. Netissä kohtaamme myös asiakkaan omalla personallamme edellämainitut säännöt tuntien. Erilaiseksi tilanteen tekee se, että netissä sanomasta jää jälki, johon voi myöhemmin palata. Vastauksen voi lukea kuka tahansa, jolloin jo vastatustilanteessa tulee ottaa se huomioon. Todennäköisesti nettikontakti on juuri sen vuoksi asiallisempaa kasvokontaktiin verrattuna.
Virkaidentiteetti tullaan varmaan määrittelemään ohjeissa, varsinkin jos netissä esiinnytään kasvottomana. Omalla nimellä ja kasvoilla esiintyvä määrittelee todennäköisesti itse omat rajansa.
Qaikussa pohdittiin sitä, voiko virkamies sanoa: en tiedä. Tottakai voi. Tärkeintä on, ettei se jää ainoaksi vastaukseksi. On osattava ohjata asiakas paikkaan, missä tieto jo on saatavilla, tai luvattava palata asiaan myöhemmin. Tapa miten asiakkaalle vastataan paljastaa sen, olemmeko ammattilaisia.
Nettin ei mielestäni pidä mennä valmiin ja raskaan paketin kanssa, eikä varsinkaa kaiken osaajana. Minä menisin mielummin varovasti esittäytymään ja kertomaan olevamme palveluksessanne. Media ja nettiyhteisöt kehittyvät ja muuttuvat niin nopeasti, että pitkään hiottu suunnitelma saattaa olla jo vanhentunut, kun se julkistetaan.
Uskon, että netissä toimiminen on vuorovaikutteisempaa, kuin mihin ollaan varauduttu. Edelleen, aivan kuin kirjastotyössä, se miten itse kohtaa asiakkaan, sellaista palautetta myös saa. Tuskin törkeyksiltäkään voi välttyä. Varmaan paras tapa on olla provosoitumatta tai vaientaa asia kuoliaaksi.
Jo netissä toimivista virkamiehistä mainittiin nuorisotyöntekijä, poliisi ja terveydenhoitaja. Jos heidän kohderyhmänsä ovat nuoret, on kieli epämuodollisempaa. Vanhustyössä virkakieli on aivan toisenlainen. Kirjaston asiakkaat ovat kaiken ikäisiä, joten kielen on oltava aika neutraalia.
Lopuksi fobbauskonnosta, koska sitäkin Qaikussa sivuttiin.
Lokakuussa Ylen seminaarissa galtsuboliisi fobba oli esittelemässä toimintaansa verkossa. Hän oli saavuttanut ihailtavan määrän nuoria lyhyessä ajassa. Ehkä syynä oli valtava mediajulkisuus tai sitten fobban persoona. Tiedä häntä. Sali vaikutti kääntyneen yhtä (minua) lukuun ottamatta jonkinlaiseen hurmokseen. Kukaan ei esittänyt minkäänlaista kritiikki, ei kyseenalaistanut mitään.
Pyysin puheenvuoroa, mutta puheenjohtaja ei sitä huomannut tai muistanut antaa. Korvaani särähti kovin fobban naurahdukset : Ei vielä ole, heh heh, avohoIdokit tuleet oven taakse heh heh. Salillinen ihmisiä räjähti nauruun. Tai "Vaikea kuvitella, romaninuori nykimässä hihasta kadulla, heh heh. Paljon helpompi hänenkin on tulla juttelemaan galtsuun,heh heh" Ja jälleen runsasta naurua. Sitaatit eivät ole sanatarkkoja, mutta niistä kuitenkin välittyy kyseisen poliisin asenne.
Linkin takana toisenlainen poliisi-tv.
