Nyt reflektoimaan

Reflektointi (ja refleksio) tarkoittaa heijastamista,  harkintaa, mietiskelyä, itsensä tarkkailua. Se on käsite, johon kasvatustieteissä ja oppimisen  tutkimisessa törmää aina uudelleen.  Sitä pidetään osana oppimista,  sen prosessia: sen avulla voi oppijana kehittyä eteenpäin. 
Huomaan siis, että tarkoituksemme on edetä oikeaoppisesti oppijan kivikkoisella polulla, kiivetä nyt vuorelle ja pysähtyä katsomaan arvioivasti taaksepäin. Tavallaan kyllä oppimispäiväkirja-ajatus pitää jo sisällään jatkuvan reflektoinnin, ja siksi tuntuu, että olen jo tarkastellutkin oppimistani pitkin matkaa. Silti otan erityiskehotuksen vastaan ja yritän tehdä yhteenvetoa sekä kysellä itseltäni tuntemuksia.
Miltä kurssin alussa tuntui? Yleensä alussa oppija on aina hiukan hukassa ja  hämmennyksissään, ei tiedä, mitä on tulossa. Näinhän oli, mutta odotus oli kyllä innokasta ja oppimiselle avointa. Heti aluksi saimme haasteen blogin perustamisesta  ja sen käyttämisestä oppimisen apuvälineenä. Omalla kohdallani tämä osoittauikin hyvin mielekkääksi ja toimivaksi keinoksi seurata ja kirjata omaa oppimista. Samalla se antoi ja antaa edelleen myös käytännön taitoa ja harjaantumista itse blogin pitoon. Myös siitä olen hyvin tyytyväinen.
Mielenkiintoisimpia välineitä omalla kohdallani ovat tähän mennessä blogin lisäksi  olleet Delicious ja Qaiku. Pitää tietysti muistaa, että en ole vielä tämän viikon tehtäviin ja Flickriin koskenut, joten lista varmaan pitenee. Deliciousin käyttökelpoisuutta ajattelen oman henkilökohtaisen tarpeen lisäksi (työ)tiimin kannalta. Uskon Delin mahdollisuuksiin saada ote netin äärettömästä aineistomassasta  ja siten  parantaa tiedonhaun lopputulosta.  Qaiku puolestaan sopii hyvin raportoinnin välineeksi. Mielenkiintoisista tapahtumista pääsee osalliseksi heti verkossa,  ja itse voi osallistaa myös poissaolijat ja saada heidät mukaan keskusteluun. 
RSS-syötteet eivät kuitenkaan ainakaan toistaiseksi merkitse minulle kovin paljon. Voi olla, että suhde syvenee, kun aika kuluu. Pikaviestimet ovat ihan OK, mutta tässä vaiheessa käyttäisin niitä vain tuollaisten verkkomiittinkien alustana. Myös webinaarin käyttökelpoisuuteen uskon. IRC-galleria ei edelleenkään sytytä, enkä ajattele sitä henkilökohtaisena työvälineenä. Yleisemmin koko kirjaston kannalta pidän sitä varteen otettavana toimintaympäristönä, josta oli hyvä saada parempi kokonaiskuva. Facebook on ollut toista vuotta henkilökohtaisessa käytössä, ja Tikkurilan kirjastokin (84 fania) käyttää sitä.  Kyllä sillä myös työvälineenä on merkitystä, ja olemme varmasti voineet sen avulla levittää tietoa (tapahtumista) paremmin.
Olen sanonut syksystäni, että olen ollut kolmen koulutuksen loukussa. Se on jonkin verran verottanut mahdollisuuksiani osallistua, mutta aika hyvin olen omasta mielestäni sentään selvinnyt. Kovin paljon en ole tehtävissä jäljessä, joten uskoisin kykeneväni tekemään kaiken määräaikaan mennessä. En edes ota siitä juurikaan paineita, vaan yritän aina nauttia tehtävien tekemisestä ja uuden oppimisesta. Ihan aina se ei onnistu, mutta pääsääntöisesti kyllä!