Kirjastomöykky pikku-Kruiserin mahassa

Tunnen oloni vähän epämukavaksi. Syynä ei tällä kertaa ole yleismaailmalliset virukset kuten ympäristö- talous- tai ihmisoikeusongelmat (tai ehkä osin sittenkin tuo viimeksimainittu) tai henkilökohtaiseen elonpiiriin kuuluvat probleemat.
Ongelma on siinä, että minun pitäisi varmaan olla yksiselitteisesti pahoillani, harmissani, loukkaantunut, barrikadillekapuamishalukas, vihainen kansalainen ja kirjastoammattilainen.

Tässä kaupungissa aiotaan lakkauttaa kaksi kirjastoa. Päällimmäisiä syitä ovat ilmeisesti seuraavat:
1) valtuusto kiristää ohjelukua (so. rahaa) pienemmäksi 2) uuden pääkirjaston edellytetään olevan auki mahdollisimman paljon 3) lakkautettaviksi määrättävät kirjastot ovat melko lähellä pääkirjastoa.

Okei, joo: on ihan aunuksesta, että kulttuuripääkaupungilla ei ole älliä satsata kaupunkilaisten eniten käyttämään kulttuuripalveluun. Fakta. Muutamalla muulla samaa suuruusluokkaa olevalla kaupungilla on vähintään saman verran lähikirjastoja. Toinen fakta. Näiden alueiden asukkaat ovat oikeutetusti vihaisia ja surullisia. Kolmas fakta. Näiden kirjastojen henkilökunta tuntee itsensä varmasti heittopusseiksi, ja voi tuntua siltä, että omalle työlle ei anneta arvoa ylemmillä portailla. Neljäs fakta. (ja jos joku työntekijä on katsonut eteenpäin ja hankkiutunut aikaisemmin muihin tehtäviin tai toiseen toimipisteeseen, voi hänestä tuntua entisajan rotalta ennen laivan uppoamista)

Mutta: olen itse ollut töissä tässä samassa puljussa 15 vuotta (juujuu, eikä päivääkään vanhennuttu, heh) ja ainakin oman urani alusta saakka on ilmassa ollut tuo ajatus tai uhka, että nämä kaksi kirjastoa loppuvat. Koko ajan on ikäänkuin vain odotettu, että kun pääkirjasto pystyy palvelemaan kunnolla koko keskusta-aluetta, saavat M&M mennä.

Ja miksi itse tunnen oloni epämukavaksi, kun en kerran edes ole töissä kummassakaan noista kirjaamoista?
No, ihan turha mun on ainakaan jessustella mistään asiakasnäkökulmasta, objektiivisuuteen on minkään alan ammattilaisen (kröhöm) turha vedota omaa tonttiaan koskevissa asioissa, eikö?
Mutta kun ajattelen kyseisten kirjastojen henkilökuntaa, niin on se kumma, jos ei ole ollut jotenkin turhauttavaa olla niin monta vuotta töissä paikassa, jonka tulevaisuutena on ehkä "Pub Vanha Kirjasto".
Toki toki, positiivista uhmaa tällaisesta tilanteesta voi nousta, mutta miten tällaista kirjastoa vaikkapa kehitetään?

Se miksi tunnen möykyn mahassani, johtuu siitä, että jotenkin hurskaasti ajattelen noiden kollegojeni työnteon muuttuvan mielekkäämmäksi, kun he menevät töihin sellaiselle osastolle, joka nyt ainakin teoriassa on olemassa tästä eteenkinpäin. Mutta kun minusta jotenkin tuntuu, että näin on väärin ajatella, koska "oma työpaikka ja oma kirjasto ja sitoutuminen ja blaa blaa blaa".

Mitä nyt? Sirottelenko tuhkaa päälleni koska olen junantuoman kaupunginjohtajan kuuliainen sätkyapina?
Voi tietysti olla, että samanmoinen tilanne osuu kohdalleni vielä omalla työuralla. Ans kattoo.