Mika Mannermaa & Harun Yahya

Tämä vuodenaika houkuttelee auguurihommiin. Ainakin siteeraamaan. Mika Mannermaan "Jokuveli -elämä ja vaikuttaminen ubiikkiyhteiskunnassa" ilmestyi jo ajat sitten, mutta olen viihtynyt sen parissa joulukuun, lukien uudelleen pätkiä sieltä täältä. Jokuveli on skenaario siitä, millainen meidän Keski-Maan hyvinvointi-ihmisten infoähkysuhde toisiimme on hetken päästä, vuoden, viiden, kymmenen, tai jopa nyt. Jokin aika sitten tällaisen kirjan (hmm, on muuten kirjamuotoinen ja ihan paperilla) sisältö ei minua niin kauheasti olisi heilauttanut, mutta nyt sen lukeminen tuntuu hyvin kiehtovalta. Jotenkin osa kirjastotyöstä, Flickr, LibraryThing, Slideshare, blogit, Messenger, FB jne., koko verkkotodellisuuteni, tuntuu olevan Mannermaan kynän toisessa päässä. Pelottavaa? No, ei. Ehkä.
Yksinkertaisimmillaan MM:n kirja on kuvaus siitä, millaista ehkä on elää maailmassa jossa yhä vähemmän asioita hoidetaan muualla kuin verkossa. Jokuveli näkee jäljet jotka jätämme. Seuraako se/hän jälkiämme, on sattumanvaraista, mutta aina joku huomaa pikku tekosemme. Läpinäkyvyys lisääntyy hyvässä ja ehkä-ei-niin-hyvässä. Onhan sitä vähän miettinyt mitä tietoja itsestään levittelee, mutta ehkä kannattaa pohtia aina välillä uudelleen.
Omasta verkkotodellisuudestani suuri osa on tällä hetkellä vapaaehtoista, harrastuspohjaista.
Se ehkä lisää tai pitää yllä valmiuksia tarttua uusiin sovelluksiin jos ja kun sellaisia tulee. Kunnallisvaalien verkkoäänestyshän johti tällä erää irtisanomisiin, mutta kyllä se tulee... Mutta missä vaiheessa, minkäikäinen olen, kun "henkilökohtaiseen informaatioassistenttiini" [ent. tietokone ; ) ] tulee päivitys tai sovellus jota en enää opi käyttämään. Toivottavasti jälkikasvusta on silloin apua.

Mielenkiintoinen on myös Mannermaan tapa esittää nykyisiä, olemassaoleviin rakenteisiin ripustautuvia yhteiskunnallisia toimijoita kohtaavia ongelmia. Vielä tällä hetkellä Kolmelle Suurelle Puolueelle on kauhian tärkeää, onko kannatus 23,0 vai 23,5 prosenttia. Mutta kun me jakaannumme identiteeteiltämme aina vain pienempien vähemmistöjen ja yhteisöjen jäseniksi, moiset asiat eivät pian liikuta enää edes Tarmo Ropposen työn jatkajia. Työmarkkinajärjestöjenkin (tosiasiallinen) legitimiteetti alkaa vaikuttaa samasta syystä aika ohkaiselta.
Elämme jännittäviä aikoja, ystävä hyvä.


Lähestyvän vuodenvaihteen kunniaksi ja vastapainona Mannermaalle FANTASTINEN, UPEA kirja, joka lienee lähetetty Euroopan ja Pohjois-Amerikan kaikkien koulujen uskonnon- tai bilsanopettajille. Atlas of Creationism! Harun Yahya, turkkilainen luomisoppia puolustava ilmeisen rikas herra on tämän teoksen takana. Teos on upeasti kuvitettu, painaa varmaan 12 kiloa ja kumoaa kaikki Darwinin ja kumppanien teoriat ja hömpsötykset! Onnistuin tänään pitelemään käsissäni tätä luomistieteen kruunua!
Upeaa! (sääli, ettei kirjaan ole painettu ISBN-numeroa... ei näemmä myöskään ole hankittu meidän kirjastomme kokelmaan...)

kuva Flickristä, tekijänä gravitywave. Joitakin oikeuksia pidätetty.

Niin siis Mannermaan kirjalla ja tällä ei tietenkään ole mitään tekemistä keskenään, mutta näin juhlakauden keskellä sallittaneen lievä irrottelu.

Hyvää uutta vuotta!